Homeopatian historia

Homeopatia tulee kreikan kielen sanoista homoios, samankaltainen ja pathos
kärsimys, tauti. Se on saksalaisen lääkäri Samuel Hahnemannin
(1755–1843) kehittämä hoitomenetelmä, jossa erityisellä
laimentamis- ja ravistamistekniikalla (ns. potensointimenetelmä)
valmistettujen lääkkeiden avulla aktivoidaan elimistön omaa
itsesäätelevää elinvoimaa parantavaan ja terveyttä palauttavaan
toimintaan.

Homeopaattisen parantamisen keskeinen ajatus, ns. samankaltaisuus- eli
similiaperiaate, oli tunnettu jo Hippokrateen aikana. Se perustuu
havaintoon ja kokemukseen siitä, että aine, joka aiheuttaa
tietynlaisia oireita ja voinnin muutoksia terveelle ihmiselle voi
vastaavasti aktivoida samankaltaisten vaivojen parantumisen sairaalta
henkilöltä.

Hahnemann aloitti 1800-luvun alussa systemaattiset
lääkeainekokeet terveille vapaaehtoisille henkilöille (Homepathic
Pathogenetic Trials, HPTs) saadakseen selville erilaisten, luonnonkunnista saatujen lääkeaineiden,
mahdolliset oireistot ja käyttöalueet. Homeopaattisia
Lääkeainekokeita terveille on nyt tehty yli 200 vuotta ja tänä
aikana lääkeaineiden määrä ja käyttöalueiden tuntemus on
lisääntynyt huomattavasti.